Ammattiylpeys on perusoikeus!

- Sinnepäin-tekeminen ei riitä! Haluamme tehdä ensiluokkaista jälkeä, ja haluamme, että meillä on siihen edellytykset.

Istun lounaspöydässä Vesan, Sepon ja Mikon kanssa. Olemme Suomen suurimmalla työmaalla, Triplassa. Talvitakit on heitetty tuolien selkänojille, ja kypärät lepäävät pöydänkulmalla. Työmaaruokalan tuhdit antimet häviävät vauhdikkaasti lautasilta. Ruokailun aikana pohdimme yhdessä sitä, millainen on onnellinen työmaa. 

Hyvä työmaaruokala, kyllä. Huumorintajuiset työkaverit, kyllä. Miehet listaavat tärkeiksi kokemiaan, työolosuhteita parantavia asioita. Silti tärkeimmäksi asiaksi nousee se, että saa tehdä hyvää jälkeä, ja olla ylpeä jokapäiväisestä työpanoksestaan.

Mikä sitten aiheuttaa tilanteita, joissa on vaikea toimia oman ammattiylpeytensä vaatimalla tavalla?

- Jos tilanteet muuttuvat liian usein, eikä töitä voi tehdä suunnitellusti. Se ainakin harmittaa. Luvatut aikataulut eivät pidä, ja sitten omakin työ viivästyy. Pahimmassa tapauksessa joutuu syytetyksi työn viivästymisestä, vaikka itse on ollut valmiina tekemään työvaihetta silloin, kun sen olisi pitänyt alkaa.

Työmaalla aikataulumuutoksia voivat aiheuttaa esimerkiksi viime hetken suunnitelmamuutokset. Ne taas voivat johtua esimerkiksi siitä, että tilaajan kanssa onkin päädytty hieman eri ratkaisuun, kuin alun perin oli tarkoitus. Jos tiedonkulku työmaalla on heikkoa, kaikki eivät saa tietää, mistä viivästyminen johtuu. Informaation puute aiheuttaa harmitusta. 

- On tärkeää, että työnjohtoon voi luottaa. Jos sovitut asiat eivät päde, tulee luottamuspulaa. 

Isolla työmaalla katsotaan työvaihetilannetta aina kokonaisuutena. Joskus joudutaan siirtämään jotain työvaihetta, jotta toinen saadaan toisaalla tehtyä häiriöttä loppuun. Tieto kokonaisuuden vaatimista toimenpiteistä ei aina kiiri kaikille tekijöille asti, vaan uudelleenjärjestelyt näyttävät kaoottiselta sähläämiseltä.

- Joskus tulee ikävä vähän pienempää työmaata ja sellaista vanhan kansan mestaria, jolla olisi kaikki langat käsissään. Sellaista, jolla olisi paljon valtaa, mutta joka ei koskaan kiukuttelisi turhasta, vaan pitäisi kaikki mukana joukkueessa.

Hektisen työpäivän ja vaihtuvien tilanteiden keskellä meidän jokaisen on tärkeää pysähtyä miettimään, mitä se vanhan kansan mestari nyt tekisi. Miten työyhteisössä kaikki voisivat tuntea olevansa osa kokonaisuutta ja tekevänsä arvokasta työtä juuri tälläkin hetkellä, muutoksista ja joustoista huolimatta. 

Näin jokainen voi kokea ammattiylpeyttä myös siitä päivästä, joka ei mennyt ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.