Helsingin yliopiston päärakennus – tiede ja ihmiset yhdessä

Lähes 200-vuotias Helsingin yliopiston päärakennus on nähnyt kaiken. Se on todistanut mielenosoituksia, paraateja, kulkueita ja voitonjuhlia halki vuosisatojen, ja onpa rakennus kokenut myös sotien aikaiset suurpommitukset. Senaatintorin arkkitehtonisen kokonaisuuden osana Helsingin yliopiston päärakennuksesta on muodostunut suomalaisen identiteetin rakentaja – ja siksi myös sen peruskorjaus on mittaluokassaan ainutlaatuinen hanke.

”Haluamme kunnioittaa peruskorjauksessa Helsingin yliopiston uniikkia historiaa ja suomalaisuuden syvintä olemusta. Vaikka päivitämme tilat vastaamaan nykyajan tarpeita, on rakennuksen kulttuuriperinnöllisen arvon vaaliminen elintärkeää”, kertoo Helsingin yliopiston vararehtori Tom Böhling (kuvassa oikealla).

Hankkeen yli 40 miljoonan euron arvoisen ensimmäisen vaiheen suuret linjat ja tavoitteet on työstetty yhdessä allianssiosapuolten kesken, joita ovat Helsingin yliopiston rahastot, YIT ja hankkeen arkkitehtisuunnittelusta vastaava Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy.  Suunnittelupöydän ääressä on istunut monia eri asiantuntijoita. Yksi heistä on YIT:n projektipäällikkö Toni Immonen, joka on ollut vastaamassa hankkeen suunnittelusta.

”Olemme tehneet tiivistä yhteistyötä Helsingin yliopiston ja arkkitehtitoimiston kanssa hankkeen ensi metreistä lähtien. Hankesuunnitelmavaiheessa olemme sovittaneet suunnitteluratkaisuja Helsingin yliopiston määrittelemiin hankkeen tavoitteisiin ja tarpeisiin, minkä lisäksi olemme kirkastaneet muun muassa laajuutta, laatua, toteuttamista ja kustannuksia koskevia tavoitteita.”

Allianssimalli tukee ketterää päätöksentekoa

Muihin hankemalleihin verrattuna allianssiurakassa on mukana tavallista useampia osapuolia. Tom Böhlingin mukaan yhteisen pöydän ääressä istuminen on helpottanut päätöksentekoa, ja asiat ovat edenneet hyvän yhteisymmärryksen vallitessa.

”Allianssimalli on tehostanut projektiin liittyvää päätöksentekoa. Kun sekä päätoteuttaja että arkkitehtitoimisto ovat olleet kuuntelemassa tarpeitamme, olemme voineet priorisoida asioita eri näkökulmien perusteella. Samalla kaikille on tullut tunne, että tässä projektissa onnistutaan yhdessä.”

Toni Immonen näkee priorisoinnin välttämättömänä elementtinä suunnittelutyössä. Eri osapuolten näkökulmat ja toiveet kannattaa selvittää ja laittaa tärkeysjärjestykseen.

”Kun hankkeen tietty osa-alue on ollut erityisen tärkeä, olemme voineet yhdessä tehdä päätöksen siihen kohdistettavasta panostuksesta. Samalla olemme pyrkineet löytämään säästökohteita sellaisista paikoista, joissa toteutus voitaisiin tehdä kustannustehokkaammin ilman, että toiminnallisuus kärsii.”

Helsingin yliopiston näkökulmasta hankesuunnitteluvaihe on tarkoittanut myös strategista työtä. Työn tueksi henkilökunnan edustajilta on saatu käytännön kokemusta siitä, mikä nykyisessä päärakennuksessa toimii ja mikä ei.

”Henkilökunnalla on ollut huomattava rooli käyttäjäkokemusten välittäjinä. He näkevät päivittäin, millaisia ihmisvirtoja täällä kulkee, missä ihmiset viettävät aikaansa ja mikä heitä kiinnostaa. Olemme ottaneet heidän kommenttinsa huomioon, sillä päärakennuksen tulee jatkossakin olla kaikille avoin kohtaamispaikka. Se on osa strategiaamme”, Böhling täsmentää.

Kokemus auttaa historiallisten rakennuskohteiden suunnittelussa

Historiallisten rakennusten peruskorjaamiseen sisältyy aina vanhoihin rakenteisiin liittyviä riskiarviointeja. Immosen mukaan huolellisen valmistelevan työn myötä seuraavat askeleet helpottuvat.

”Hankesuunnitteluvaiheessa olennaista on kuntotutkimusohjelman laatiminen ja riskiarviointien teko. Tehdyt selvitykset linjaavat suunnittelutyön luonnetta ja täsmentävät kustannusarvioita. Kuntotutkimusohjelman tutkimustulosten ja riskiarvioinnin avulla tiedämme, millaisessa ympäristössä työskentelemme, mihin on kiinnitettävä erityistä huomiota – ja mitä se tulee maksamaan.”

Hankesuunnitteluvaiheessa on tehty yhteistyötä Museoviraston kanssa. Kun kyseessä on vuonna 1832 valmistunut – ja sotavuosien jälkeen osittain peruskorjattu – rakennus, uudet ratkaisut eivät saa muuttaa historiallisen rakennuksen arkkitehtuuria. Tätä korostaa myös vararehtori Tom Böhling.

”Rakennushistoriallisen arvon säilyttäminen on keskeinen osa hanketta, ja Museovirasto on toiminut tärkeänä perinteitä vaalivana tahona ja kumppanina.”

Koska YIT:llä ja yliopistolla on mittava kokemus kulttuuriperinnöllisesti arvokkaista korjaushankkeista, on yhteistyö Museoviraston kanssa tuttua jo vuosien takaa. Eduskuntatalon, Stora Enson pääkonttorin, entisen sotilassairaala Tilkan ja Käärmetalon kaltaiset kohteet ovat antaneet tärkeää oppia, ja Museovirasto on otettu yhä tiiviimmin mukaan osaksi suunnittelutyön arkea.

”Pidämme jatkuvasti yhteyttä ja noudatamme säännöllistä kokouskäytäntöä. Kun Museoviraston edustajat ovat olleet mukana hankesuunnittelussa alusta lähtien, he tietävät täsmälleen, mihin suuntaan olemme menossa ja mitä on tulossa seuraavaksi”, sanoo Immonen.

Tilojen käyttötarkoitukset vievät kohti tulevaisuutta

Helsingin yliopiston päärakennuksen hankesuunnitelma hyväksyttiin vuoden 2018 lopussa, ja heti vuodenvaihteen jälkeen käynnistyi yleissuunnitteluvaihe. Kun Helsingin yliopiston strateginen määrittelytyö valmistui ja toiveet olivat tiedossa, tilojen käyttötarkoituksia voitiin alkaa lyödä lukkoon. Samalla tarkentuivat yksityiskohdat päärakennuksen ulkopuolella tapahtuvista muutostöistä, joiden havainnollistamista osapuolille ja sidosryhmille on helpottanut hankkeessa tehty laaja suunnittelun tietomallinnustyö.

”Talotekniikan näkökulmasta lopulliset käyttötarkoitukset ja tarvittavat muutostyöt ovat hyvin olennaisia, samoin kaupunkikuvaa osittain muuttavat julkisivu- ja vesikattotyöt, joiden on sopeuduttava kaupunkikuvallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Lisäksi olemme pilotoimassa RTS-ympäristöstandardia suojellussa rakennuskohteessa. Se tarkoittaa, että kiinnitämme suunnittelussa erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja elinkaariajatteluun”, Immonen tarkentaa hankkeen yksityiskohtia.

Vaikka tilojen muuttuvat käyttötarkoitukset tulevat antamaan Helsingin yliopiston päärakennuksen toiminnallisuudelle uuden muodon, korostaa Böhling hankkeen kokonaisvaltaisuutta. Tulevaisuudessa hän näkee Helsingin yliopiston päärakennuksen monipuolisena kokonaisuutena, joka palvelee tiedeyhteisöä, kaupunkilaisia ja muita vierailijoita.

”Hankkeen aikana on pidettävä vahvasti mielessä, että nyt ei tehdä opetustiloja tai kiinteistön peruskorjausta vain muutamiksi vuosiksi, vaan taustalla on vahva näkemys tulevaisuuden tarpeista. Suuren investoinnin avulla pidämme huolta, että Helsingin yliopisto voi jatkaa tarinaansa monipuolisena ja kaikkia palvelevana yhteisönä, jolla on kannettavanaan arvokas kulttuuriperintö.”

Yliopiston päärakennuksen kuvat: ulkokuva Linda Tammisto, sisäkuva Veikko Somerpuro

Tutustu YIT:n korjausrakentamiseen