Takaisin

Kalliolan koulussa nautitaan elinkaarirakentamisen tuloksista

Elinkaarirakentaminen on yleistynyt julkisissa hankkeissa, joissa rakennuksilta vaaditaan pitkän käyttöiän lisäksi ennustettavia ylläpitokustannuksia. Kun urakoitsija huolehtii tilojen ylläpito- ja korjaustoimenpiteistä myös hankkeen valmistumisen jälkeen, voi asiakas keskittyä rauhassa laadukkaaseen arkeen. Näin on tehty myös Hollolassa sijaitsevassa Kalliolan koulussa, missä elinkaarimallista on ollut iloa niin koulun henkilökunnalle, oppilaille kuin tilaajien edustajille.

Kalliolan koulu valmistui vuonna 2017 noin 500 oppilaan opinahjoksi. Esiopetuksen sekä vuosiluokat 1–6 kattava kokonaisuus on Hollolan alueella ainutkertainen, sillä opetustilojen lisäksi rakennuksessa toimivat Kalliolan kirjasto, terveysasema, neuvola ja iltaisin myös nuorisotoimi sekä yhteisökahvila. Kalliolan koulun rehtorille Aarne Ylipihalle (vas.) päällimmäisenä on jäänyt mieleen hankkeen erinomainen kokonaistoteutus.

”Projekti alkoi osaltamme jo vuoden 2014 tienoilla, kun istuimme yhdessä alas Hollolan kunnan edustajien, rakennussuunnittelijoiden ja oman henkilökunnan kanssa. Heidän kanssaan määrittelimme, mitä uudella oppimisympäristöllä halutaan saada aikaan – ja sitä tavoitetta kohti lähdimme etenemään määrätietoisin askelin. Nyt hankkeen valmistuttua voidaan sanoa, että kokemukset ovat erinomaiset”, Ylipiha kertaa.

Alusta asti projektin avainhenkilönä on toiminut myös Hollolan Tilapalvelu Oy:n rakennuttajapäällikkö Tuomo Vesikko (oik.). Hänen mukaansa suunnitteluvaihe vaati paljon työtä, mutta elinkaarimallilla onnistuttiin taklaamaan monet niistä haasteista, joita niin sanotussa perinteisessä mallissa on. Kun määräaikainen sopimus 20 vuoden kuluttua päättyy ja rakennus luovutetaan tilaajalle, voivat kaikki olla varmoja sen hyvästä kunnosta.

Kalliolan koulu Hollola 3 web.jpg

”Suurin syy elinkaarimallin valintaan oli, että asiat yksinkertaistuivat sen myötä huomattavasti. Tässä mallissa yksi taho vastaa suunnittelusta sekä toteutuksesta ja huolehtii sovittujen olosuhteiden saavuttamisesta joka hetki. Lisäksi elinkaarimallissa vastuualueet ovat selvillä, ja me voimme olla varmoja, että lopputulos on sellainen kuin on sovittu. Perinteisessä rakentamisessa niin ei aina välttämättä käy, kun johdettavana on yli 10 erillistä sopimusta ja tahoa”, Vesikko perustelee.

Suunnitteluvaiheessa hiljainen tieto halutaan saada kuuluviin

Hankintamenettelyn neuvotteluvaiheesta oli Vesikon mukaan paljon hyötyä tilaajalle. Kilpailullisen neuvottelumenettelyn aikana voitiin ideoida yhdessä, mitä tulevaisuuden koulurakennus voisi olla.

Kilpailutuksen viimeisessä vaiheessa mukana oli paljon kokeneita suunnittelijoita, mikä näkyi ratkaisuehdotusten monipuolisuudessa ja käytännönläheisyydessä.

”Kun pääsimme neuvottelemaan useiden kokeneiden suunnittelijoiden kanssa mahdollisista ratkaisumalleista, saimme paljon tärkeää oppia siitä, mitä voisimme toteuttaa olemassa olevalla budjetilla. Neuvottelumenettelyn ansiosta onnistuimme luomaan kokonaissuunnitelman, jossa tilojen käyttötarkoitukset, olosuhdetavoitteet ja monet muut käytännön seikat otettiin huomioon parhaalla mahdollisella tavalla”, Vesikko sanoo.

Rehtori Ylipihalla oli epäilyksensä suunnitteluvaiheen alussa. Hän kyseenalaisti hankkeen aikataulun, sillä perinpohjainen valmistelu näyttäytyi hänelle liian verkkaisena etenemistahtina. Ajatus on helppo ymmärtää, sillä väistötiloissa toimineella koululla oli kipeä tarve uusille tiloille. Nyt mies ajattelee kuitenkin toisin.

”Akuuttiin ongelmaan haluttiin saada nopea ratkaisu, mutta kun jälkikäteen katsoo asiaa, niin aikataulu oli sittenkin juuri sopiva. Henkilökunnan näkökulmasta oli ratkaisevaa, että pystyimme valmistelemaan osallistamista etukäteen ja pilkkomaan isoa kokonaisuutta eri tiimien kesken. Halusimme saada esiin kaiken sen hiljaisen tiedon, joka talon sisällä on.”

Oman koulun sisällä tehdyn työn lisäksi Kalliolan koulun väki teki lukuisia vierailuja muihin kouluihin ja elinkaarikohteisiin. Näin saatiin kattava kokonaiskuva niistä mahdollisuuksista, joita peruskorjatut koulut tai kokonaan uudet koulurakennukset tarjoavat. Yli 30 kohteesta mukaan tarttui paljon oppeja, jotka näkyvät Kalliolan koulussa tänäkin päivänä.

”Vieraillessamme monissa eri kohteissa meille kirkastui, ettei yksikään niistä ollut sellainen, joka meille oli rakentumassa. Sen sijaan kokosimme yhteen vierailukohteiden parhaita puolia, olivat ne sitten mitä tahansa: infotaulujärjestelmä löytyi yhdestä paikasta, toinen antoi ideoita avoimeen oppimisympäristöön ja kolmannesta saimme eväitä sisäiseen toimintakulttuuriin”, Ylipiha kertaa.

”Onko tämä oikeasti koulu?”

YIT aloitti Kalliolan koulun rakentamisen vuonna 2015, ja jo kahden vuoden päästä Hollolassa saatiin ihastella uutta koulurakennusta. Vaikka kouluun tehtiin myös perinteisiä luokkia, ovat Kalliolan koulun toimintakulttuuria määritelleet vahvasti uudet muuntojoustavat tilat. Ylipihan mukaan muuntojoustavaan ympäristöön siirtyminen oli riski, joka kannatti ottaa.

”Siirryimme kouluun jopa hieman pelonsekaisin tuntein, sillä kenelläkään ei ollut aiempaa kokemusta vastaavanlaisesta koulurakennuksesta. Lapset tottuivat muutokseen tietysti nopeimmin, ja myös henkilökunta tarttui rohkeasti uuden oppimisympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Sitä kautta prosessi lähti oikeaan suuntaan. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä, vaikka kehitettävää vielä toki onkin.”

Kalliolan koulu Hollola 4 web.jpg

Vesikko muistaa törmänneensä ensimmäisenä tutustumispäivänä oppilaaseen, joka äimisteli uuden koulun kalusteita ja sisustusratkaisuja. Yhteistyössä kalustevalmistajan kanssa kouluun kehitettiin 10 uutta kalustemallia, jotka tulivat kalustetoimittajan mallistoon vasta hankkeen jälkeen. Oppilas ei ollut uskoa, että sellaisia voisi olla koulussa.

”Hankinnoilla olemme halunneet tukea muuntojoustavuuden periaatteita, joiden mukaan sama tila voi toimia ajankohdasta riippuen joko välitunti- tai oppimisympäristönä. Eräältä oppilaalta sainkin kuulla palautetta jo tutustumisvierailulla, kun hän isoon ääneen ihmetteli ’Onko tämä ihan oikeasti koulu?’. Silloin tuli itsellekin tunne, että olemme onnistuneet rakentamaan jotain mielenkiintoista”, Vesikko hymyilee.

Ylipiha korostaa ympäristön merkitystä toimintakulttuurin rakentajana. Uuden oppimisympäristön myötä sisäiset toimintamallit ovat rikastuneet tavoilla, jotka ilman uusia tiloja olisivat jääneet mahdollisesti saavuttamatta. Ne ovat lisänneet paitsi työteon mielekkyyttä myös oppimisen edellytyksiä.

”Avoimet oppimisympäristöt ovat toimineet tämän hankkeen selkärankana, ja projektin myötä olemme ottaneet isoja harppauksia parempien oppimisedellytyksien tiellä. Se on edellyttänyt hyvää yhteistyötä koulun henkilökunnan, oppilaiden, kotiväen sekä rakentajan kanssa. Jokainen meistä on huolehtimassa, että täällä viihdytään ja voidaan hyvin.”

Parkanon Kaarnan kokemuksia elinkaarihankkeesta

Elinkaaripalvelumme