Tukeeko kaupungistuminen kestävää kehitystä?

Kestävää kehitystä rakennetaan yhdessä. Verbi rakentaminen ei ole tutussa lauseessa sattumalta, kestävän kehityksen mahdollistamisessa rakentamisella on suuri merkitys. Rakentamisen ratkaisuilla on vaikutusta siihen, että arkemme on niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävää. 

Rakennetun ympäristön ympäristövaikutusten kannalta isoin kysymys on olemassa olevan rakennuskannan korjaaminen mahdollisimman energiatehokkaaksi ja miten se tehdään. Uudet rakennukset ovat jo erittäin energiapihejä, mutta niissäkin on tärkeä lisätä uusiutuvan energian osuutta.

Sekä ilmastonmuutoksen että luonnonvarojen vuoksi olennaista on myös rakentamisen materiaalien kehittäminen entistä vähäpäästöisemmiksi ja uusiomateriaalien käytön kasvattaminen. Ja kun mietimme elinkaarikysymyksiä, niin jatkossa pitää puhua siitä, että rakennusten rungot kestävät kaksisataa eikä sata tai viisikymmentä vuotta. 

Kestävässä elämäntavassa on kysymys myös välimatkoista. Rakentaminen mahdollistaa asumisen tiiviissä kaupungissa – ympäristössä, joka edellyttää vähemmän autoliikennettä.

Tiivis kaupunki ei ole vain ilmastonmuutoksen torjunnan sanelema pakko. Kaupunki ei ole enää nuoremmalle polvelle ympäristö, jonne on pakko muuttaa työn tai opintojen perässä. Tiivis asuinympäristö on paikka viihtyä ja rakentaa mielekästä elämää. Palvelut ovat lähellä ja liikkuminen pyörällä tai raiteilla vähentää omista valinnoista syntyvää ilmastoahdistusta.

Viisaus asuu käyttäjissä

Nyt on syntynyt sukupolvi, joka nauttii kaupungista, käyttää sitä ja asettaa sille laadullisia vaatimuksia uudella tavalla. Enää ei riitäkään, että meillä on taloja tai kulkuvälineitä, vaan ympäristön tulee olla myös kiinnostavaa ja merkityksellistä.  Kaupunkisuunnittelussa on myös huolehdittava, että kehitämme yhteiskuntaa sillä tavalla, että kukaan ei koe jäävänsä ulkopuolelle.

Ihmisten tarpeiden ennakointi ja ymmärtäminen on yhä tärkeämpää, ja siihen on monenlaisia tapoja. Pidetään esimerkiksi käyttäjien kanssa työpajoja, seurataan käyttäjäkokemusta, kerätään ideoita. Tässä hyödynnetään digitaalisia ratkaisuja monin tavoin, myös suunnitelmien havainnollistamisessa.

Jos aikaisemmin on ajateltu, että asiantuntijat tietävät, mitä ihmiset tarvitsevat, niin yhä enemmän menemme siihen, että kaupunkia, tuotteita ja palveluita kehitetään yhdessä. Ja koska emme kuluttajina aina osaa ihan tarkasti sanoa, mitä me itse asiassa haluamme tai mikä olisi hyvä, se vaatii myös herkkyyttä ymmärtää tulevia tarpeita ja miten ne erilaistuvat yhä enemmän.

Käyttäjä- ja vertaispalautteella on entistä suurempi merkitys. Se pakottaa markkinatoimijat yhä pitkäjänteisempään ajatteluun, varsinkin kun nykyisten kommunikaatiovälineiden välityksellä kokemukset ongelmista ja epäonnistumisista leviävät nopeasti ja ovat omiaan johtamaan laadun ja palveluitten kehittymiseen.

DMA on kaupungin DNA

On tärkeää kiinnittää suunnittelussa ja kehittämisessä huomiota siihen, miltä kaupungissa asuminen tuntuu. Melbournen yliopiston kaupunkikehityksen professorin Kim Doveyn mielestä oleellista kaupunkikehityksessä on DMA eli density, mix ja acces. Nimetkäämme kolmikon jäsenet suomeksi tiiviydeksi, eri toimintojen sekoittuneisuudeksi ja saavutettavuudeksi.

DMA on tavallaan kaupungin DNA, se hallitsee voimakkaasti kaupungin kehitystä. Siksi se on otettava hyvin vakavasti, koska ratkaisut vaikuttavat vuosikymmeniä

Doveyn mukaan kahdenkymmenen minuutin kaupunki on hyvä. Kaikkien keskeisten asioiden tulee olla saavutettavissa kahdessakymmenessä minuutissa. Se edellyttää tiivistä kaupunkia, jossa lähipalvelut ja joukkoliikenne toimivat. Meillä Suomessa on tässä vielä paljon tehtävää.

Koko ajatus liikenteen sujuvuudesta on pikkuhiljaa muuttumassa.  Aiemmin fokus oli siinä, että toiminnot on hajautettu ja arjen pitkät välimatkat taittuvat autolla sujuvasti. Että automatka työpaikalta asumaan kauemmas väljästi oli nopea. Nyt sujuva liikenne on pyöräilyä ja joukkoliikennettä kaupungin sisällä ja nopeaa raideyhteyttä kaupungin ulkopuolelle. Muutos vie meitä monta askelta lähemmäksi vähäpäästöisempää arkea.

Kahdenkymmenen minuutin kaupungissa eletään pidempään

Kun ajattelemme kestävyyttä talouden kannalta, tiedämme tutkimuksen perusteella, että kun kaupungin tiiviys kaksinkertaistuu, tuottavuus kasvaa noin viisi prosenttia.

Tiiviiseen kaupunkirakentamiseen kannustaa myös yhdysvaltalaistutkimus, joka kertoo ihmisten elinajanodotteen nousevan kahdesta kolmeen vuotta, kun kaupungin tiiviys kaksinkertaistuu. Elinajanodotteen pidentymiselle on looginen selitys. Mitä tiiviimpi kaupunki, sitä enemmän kävellään ja pyöräillään ja sitä vähemmän ajetaan autolla. Ihmisten painoindeksi on silloin pienempi ja liikenneonnettomuuksia tapahtuu vähemmän.

Kestävästi suunnitellut ja tiiviit kaupungit mahdollistavat sen, että paitsi ihmiset, myös planeettamme elää pidempään.

KAUPUNKIKEHITYS YIT:LLÄ

(Blogiteksti on julkaistu alunperin RT:n blogissa "Puheenvuoroja rakennetusta ympäristöstä")