Kuinka isosta aukosta kurkistat?

Viikkoni työmaalla on jälleen ollut mielenkiintoinen. Kahvi- ja lounaspöydissä olen ottanut tarkkailijan roolin, koska olen halunnut päästä jyvälle asiasta, joka juuri nyt tuntuu pyörivän monissa keskusteluissa. Se nousee esiin aina hiukan eri nimillä ja eri yhteyksissä, mutta taidan jossain määrin tunnistaa, mistä on kysymys. Meillä on paljon osaamista, paljon intoa ja välillä myös turhaa sarvien kalistelua, mikä työllistää esimiehiä ja vie aikaa varsinaiselta rakentamiselta.

Isolla työmaalla kohtaavat monentasoiset tekijät ja tavoitteet. Jokainen katsoo maailmaa oman siivilänsä läpi, ja haluaa tehdä juuri oman työnsä täydellisesti. Mikäpä sen hienompaa, jos täydellisyys vain olisi aina objektiivinen käsite – isolla työmaalla se muuttuu helposti hyvinkin subjektiiviseksi. Tästä asiasta voisi keskustella vaikka viikon lähtien jo suunnittelijoiden ja suunnittelunohjauksen välisistä näkemyseroista tavoitetasossa, mutta otetaan nyt esimerkiksi niinkin yksinkertainen työ kuin väliseinän teko.

Yksittäiset työvaiheet, kuten juuri väliseinien teko, annetaan työmaalla usein nuorten, innokkaiden työnjohtajien hoidettaviksi. Heille on tietysti tärkeää tehdä työnsä hyvin, mikä periaatteessa tarkoittaa sitä, että väliseinät tehdään täydellisen valmiiksi täydellisesti aikataulussa ja budjetissa pysyen. Lähtökohta on sinänsä hyvä, mutta entä kun ollaan jättimäisellä työmaalla, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen? Samalla alueella saattaa hääriä 3-4 työnjohtajaa, joiden jokaisen mielestä juuri oma työvaihe on se kaikkein tärkein. Kuka voittaa? Huono joustokyky töiden yhteensovituksessa saattaa johtaa turhien työturvallisuusriskien ottamiseen, mutta ennen kaikkea se johtaa helposti huonoon työilmapiiriin.

Tavallisessa työmaayhteisössä voi olla vaikea oppia ymmärtämään, kuinka paljon erilaisia tekijöitä on vaikuttamassa Triplan kokoisen hankkeen rakentamiseen. Jos ymmärrys kokonaisuudesta on kapea, eikä nähdä koko hankkeen ja erityisesti asiakkaan ja loppukäyttäjän kannalta parasta ratkaisua, häviää työstä helposti joustovara ja muiden huomioonottaminen. Väliseinätkin tehdään asiakkaalle, ja joskus asiakkaan tarpeet saattavat muuttua nopeastikin. Turhautuuhan siinä helposti, kun hyvä suunnitelma ja jo aloitettu työkin menee hukkaan, aikataulusta puhumattakaan.

Olen kuullut yhden jos toisenkin esimiehen huokaavan lounaspöydässä, kuinka paljon pitäisi avata asioiden taustoja nuorille, innokkaille henkilöille, mutta kaikkea ei ehdi eikä muista millään kaikille kertoa. Moniin päätöksiin saattaa vaikuttaa hyvinkin vanha asia, jota on käsitelty jossain yhteydessä jo vuosia sitten – tai sitten tulevaisuudessa häämöttää jotain, johon tällä päätöksellä saattaa olla iso vaikutus. Enkä puhu enää väliseinistä. Rakennamme sentään Helsinkiin toista keskustaa, ja sidosryhmiemme määrä on valtavan suuri.

Me Triplassa työskentelevät olemme ristiriidoistamme ja haasteistamme huolimatta hyvin onnellisessa asemassa, sillä meillä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus laajentaa tajuntaamme, opetella katsomaan asioita oman siivilämme reunojen yli ja miettiä parhaita ratkaisuja yhdessä. Meillä on mahdollisuus kehittyä todellisiksi tiimipelaajiksi. Vain siten voimme päästä täydellisiin suorituksiin, joista kasvaa täydellinen kokonaisuus.

Tuija Vilhomaa / Tripla-hankkeen tiedottaja

Pitkään rakennusalaa seurannut, monelta kantilta asioita pohtiva sisällöntuottaja ja tiedonvälittäjä. Intohimona asioiden ymmärtäminen osana suurempaa kokonaisuutta. Kysyy ja kuuntelee tarkalla korvalla, koska ei halua toistaa, vaan oivaltaa.