Lopputyö: Kumpi on vähäpäästöisempää uudis- vai korjausrakentaminen?

Korjausrakentamisessa syntyy uudisrakentamista pienemmät materiaali- ja rakentamisvaiheen päästöt silloin, kun runsaasti hiilidioksidipäästöjä synnyttävät betoniteräksiset runko- ja kantavat rakenteet voidaan säilyttää.

Korjausrakentamisessa on lähes aina pienempi hiilijalanjälki tuote- ja rakentamisvaiheen aikana. Hiilijalanjälki voi kuitenkin olla suurempi koko elinkaarta tarkasteltaessa. Siihen vaikuttaa korjaustoimenpiteiden laajuus, mahdolliset laajennustyöt sekä saavutettu energiatehokkuuden taso. Jos taso on uudisrakentamista heikompi, on uudisrakentamisen vuosittaiset käyttövaiheen päästöt pienemmät kuin korjausrakentamisessa, pienemmän energiankulutuksen ansiosta.

Kuva: Periaatekuva purkavan uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen kertymisestä ajan myötä. (Lähde Huuhka et al. 2021)


Kun uudis- ja korjausrakentamisen hankkeita verrataan keskenään, jälkimmäisen energiatehokkuuteen vaikuttaa keskeisesti ne ratkaisut, joita korjausrakentamisen yhteydessä valitaan. Ne vaikuttavat käyttövaiheen päästöihin. Myös tuote- ja rakentamisvaiheessa syntyvät hiilipiikit lähestyvät eri vaihtoehdoissa toisiaan, jolloin korjausrakentamisen hiilijalanjälki voi kertyä uudisrakentamista nopeammin ja olla (tarkastellulla ajanjaksolla) suurempi, kuin uudisrakentamisen.

Tutkimuksissa on arvioitu, että korjausrakentamisen hiilijalanjälki on yleensä noin 20–30 vuotta uudisrakentamista pienempi, kunnes se kasvaa uudisrakentamista suuremmaksi.

Elinkaari on keskeinen näkökulma ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa

Edellä esitetyt seikat ovat diplomityöni tärkeimmät johtopäätökset. 
Työn tavoitteena oli löytää vastaus seuraaviin kysymyksiin: 

• Millainen elinkaaren aikainen päästövaikutus, sillä on, jos vanha toimistorakennus korjataan uuden rakentamisen sijaan?
• Mitkä tekijät vaikuttavat elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen uudis- ja korjausrakentamisessa?
• Kuinka elinkaaren eri vaiheiden päästövaikutukset eroavat uudis- ja korjausrakentamisessa?

Toisin sanoen työssä vertailtiin purkavan uudisrakentamisen koko elinkaaren aikaista päästövaikutusta korjausrakentamisen päästövaikutukseen.

Elinkaari on keskeinen näkökulma rakennuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia tarkastellessa.  Päästöjä syntyy tuotevaiheessa, (raaka-aineiden hankinta ja rakennusmateriaalien valmistus), käyttövaiheessa (rakennuksen käyttö, kunnossapito sekä energian- ja veden käyttö) ja purkamisvaiheessa (purkujätteen kuljetus ja käsittely).

Työssä laskettiin toimistorakennuksen hiilidioksidipäästöt 50 vuoden elinkaaren aikana niin uudis- kuin korjausrakentamisen näkökulmasta. Mukaan huomioitiin myös rakentamista ja korjaamista edeltävien rakenteiden purkamisen päästövaikutukset. Työssä huomioitiin kohteen liittäminen maalämpöjärjestelmään sekä aurinkopaneelien vaikutus elinkaaren aikaisiin päästöihin.

Vähähiiliset ratkaisut ja muuntojoustavuus

Uudisrakentamista on tutkittu ja ohjattu vähähiiliseen suuntaan ja ratkaisuja on kehitetty niin materiaalitoimittajien, käyttäjien kuin urakoitsijoiden toimesta. Uudisrakentamisessa yli puolet päästöistä muodostuu jo tuotteiden ja materiaalien valmistuksesta, ennen rakentamisvaihetta.

Korjausrakentamisen hiilijalanjäljessä korostuu käyttövaiheen päästöt. Ne muodostuvat pääosin energian kulutuksen aiheuttamista päästöistä (50–60 % hiilijalanjäljestä). Molempien rakennustapojen hiilijalanjäljissä rakentamisen ja elinkaaren lopun osuudet olivat erikseen alle 5 %. Ei siis ole yksiselitteistä vastausta kysymykseen ’’kumpi on vähäpäästöisempää, uudis- vai korjausrakentaminen?’’.

Kuva: Työssä tarkasteltujen toteutusskenaarioiden hiilijalanjäljen jakautuminen elinkaaren eri moduuleille

Vähäpäästöisillä sekä muuntojoustavilla ja pitkäikäisillä materiaaleilla ja rakenteilla minimoidaan materiaaleista syntyvät päästöt. Edistämällä energian- ja tilojen käytön tehokkuutta sekä muuntojoustavuutta, voidaan käytön aikaisia päästöjä vähentää.

Korjausrakentamisessa huomiota tulisi kiinnittää saavutettuun energiatehokkuuden tasoon ja sen päästövaikutuksiin. Myös vuokralaisten näkökulmasta kannattaa tarkastella todellista saavutettavaa tilojen käytön tehokkuutta eri toteutuksissa. Tiloista kannattaa tehdä mahdollisimman muuntojoustavia, jotta käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata mahdollisimman helposti, vähentää materiaalitarvetta ja tämän myötä päästöjä.

Tiia-Lotta Tuominen teki diplomityön YIT:lle aiheena "Purkavan uudis- ja korjausrakentamisen elinkaaren aikaiset CO2-päästöt toimistorakennuksessa."

Lue lisää korjausrakentamisesta

Lue lisää Toimitiloistamme