Muuta, kun vielä uskallat ja voit

”Olisinpa tehnyt sen jo aiemmin.”

Tämän kommentin kuulemme usein asiakkailtamme sen jälkeen, kun he ovat muuttaneet pientalosta kerrostaloon, palvelujen ääreen.

Toive selittyy sillä, että käytännössä kaupunkiasuntoon muuttaminen tulee monelle eteen äkillisesti, elämäntilanteen muuttuessa. Siksi useat harmittelevat jälkikäteen sitä, etteivät ottaneet kohtaloaan omiin käsiinsä aiemmin ja muuttaneet helpomman asumisen piiriin ajoissa, omasta valinnastaan, jolloin aikaa olisi jäänyt ennakkosuunnittelulle ja sopeutumiselle.

Muutos vaatii voimia

Tuttu lausahdus: ”mihin sitä ihminen kotoaan muuttaisi?” kuvaa hyvin tilannetta ja tunnetilaa, jossa vapaavalintaisen muuttamisen ajankohta on ohitettu ja muuttaminen tuntuu ikääntyneestä henkilöstä vaikealta.

Fakta on, että kaikista muutoista suurin osa tapahtuu saman kunnan, ja niistä iso osa vielä pienen ympyräsäteen sisällä. Tämä kuvastaa hyvin ”mikrosijainnillista mukavuusaluettamme” joka meillä kaikilla on. Tarkoitan termillä oman kodin lähistöä turvallisine palveluineen kuten tuttua ruokakauppaa, kahvilaa, kirjastoa, apteekkia ja terveyskeskusta. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä korkeammaksi kynnys uuteen ympäristöön siirtymiseen ja sinne sopeutumiseen vielä kasvaa.

Useat kaupunkikotiin muuttaneet ovat kertoneet, miten palvelujen ja joukkoliikenteen ääreen siirtyminen on vaikuttanut heidän elämäänsä myönteisesti pientalon ylläpitotoimien vaihtuessa kulttuuririentoihin ja harrastuksiin.

Itse muuttamispäätöstä moni kuvailee tästä huolimatta vaikeaksi. Tukea uuteen elämäntilanteeseen siirtymiseen olisi kaivattu etenkin, jos muutettiin yksin. Muuton yhteydessä monet olivat varastoitujen tavaroiden läpikäynnin myötä tehneet myös tunnepitoisen matkan jo elettyyn elämään.

Kaikki tämä oli vaatinut muuttajilta voimia. Voimia, jotka etenkin muuttopäätöksen venyessä olivat ymmärrettävästi vähentyneet.

Muutakin kuin tunnearvoa – muuttamisen taloudellinen vaikutus

Suomi kulkee Japanin viitoittamalla tiellä suurten ikäluokkiemme vanhentuessa. Monilla paikkakunnilla vanhukset muodostavat jatkossa lukumääräisesti suurimman ikäryhmän. Entistä virkeämmät vanhuksemme eivät kaikki tule mahtumaan palvelutaloihin, joten heidän mukava ja turvallinen kotona asumisensa mahdollisimman pitkään on kaikkien etu (esim. HS 2.2.2020).

Kaupungistuminen taas on yksi vahvimmista megatrendeistämme. Ikääntyvien asukkaiden voimien sekä ylläpitokiinnostuksen vähennyttyä moni talo rapistuukin pikkuhiljaa, muuttoliikkeen samaan aikaan vähentäessä joidenkin kotien kysyntää ja arvoa (esim. HS 5.3.2020). Palvelujen ääreen muuttamisen ajoitus vaikuttaakin moniin myös taloudellisesti.

Vanha asunto kannattaisi myydä vielä silloin, kun asunnolla on muutakin kuin tunnearvoa. Ja asukkaan kannattaisi muuttaa vielä silloin, kun uuteen ympäristöön tottuminen on luontevaa ja uskallusta uuteen elämänvaiheeseen riittää.