Pääkaupunkiseudun tulevaisuus ja ihmisvirrat kulminoituvat Pasilassa

Mall of Triplan kiinteistöpäällikkö Sakari ”Pasilan mies” Meriläinen on pohtinut työssään viimeisen 20 vuoden ajan paljon sitä, mistä ihminen tulee ja minne se menee, ja mitä se haluaa matkallaan tehdä.

Pohdinnoissaan Sakke on palannut satoja vuosia taaksepäin ja tarkastellut Helsingin kehitystä sen historian aikana, ja tutustunut myös tulevaisuudessa häämöttäviin kaupunkirakenteen ja liikenteen muutoksiin.

”Mikään muu ei ole varmaa paitsi jatkuva muutos”, toteaa Sakke heti keskustelumme aluksi.

Mikä on keskusta?

Helsingin Sanomat pyysi vuonna 2014 lukijoitaan sijoittamaan kartalle Helsingin keskustan. Kyselyyn vastasi yli 8 000 ihmistä. Kaikkien vastausten perusteella laskettiin keskiarvo, jonka mukaan keskusta sijaitsee Kolmen sepän patsaan vieressä.

Yksittäiset vastaukset jakautuivat laajemmalle alueelle. Yleisimmin keskusta sijoitettiin rautatieaseman, Kampin keskuksen, Erottajan ja Senaatintorin rajaamalle alueelle. Avoimissa vastauksissa toistui esimerkiksi Stockmannin kello.

”Ihmisen mielikuva keskustasta muodostuu omien tarpeiden kautta. Siihen vaikuttavat ostospaikat, joissa on totuttu asioimaan, ja esimerkiksi metroasemien uloskäynnit katuverkostoon.”

Sakke näkee ihmisten arjessaan käyttämät kulkuvälineet merkittävinä kulkureittien ja keskeisimpien paikkojen, ”keskustan”, määrittäjinä.

”Kulkuvälineen valintaan vaikuttaa ensisijaisesti asuinpaikka, joten myös se voidaan nähdä määrittävänä tekijänä. Suuri osa kuluttajista ei asu keskustassa, vaan lähiöissä. Esimerkiksi oman auton käyttäjät hahmottavat keskustaa pysäköintihallien uloskäyntien kautta.”

Keskusta on ollut muuallakin

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti kilpailemaan lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan kanssa.

Tuolloin keskusta siis sijaitsi nykyisen Arabianrannan ja Vanhankaupunginlahden lähettyvillä. Kaupunki sai nimensä lähettyvillä olleesta Helsingin koskesta. Myöhemmin huomattiin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe päätti siirtää kaupungin paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan eteläosaan.

”Onneksi historiassa ei ole lähdetty muuttamaan paikan nimeä, ja Vanhankaupunginlahti on edelleen osa Helsinkiä ja sen historiaa. Paikka löytyy siten asiasta kiinnostuneille kaikista kartoista, eikä tarvita salapoliisin taitoja, jos haluaa perehtyä historiallisiin tapahtumiin”, Sakke muistuttaa.

Tuohon aikaan Suomi oli osa Ruotsia, ja Turku oli vielä Suomen pääkaupunki. Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1812, eli kolme vuotta sen jälkeen, kun Suomesta oli tullut osa Venäjän keisarikuntaa. Tällöin Suomen pääkaupunki haluttiin lähemmäs Pietaria ja kauemmas Ruotsista.

Samassa yhteydessä Carl Ludvig Engel valittiin suunnittelemaan tulipalossa kärsinyt Helsingin keskusta uudelleen, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström, joka loi myös Helsingin asemakaavan. 

Kluuvinlahdesta kaupankäynnin keskustaksi

Kun vanha ylioppilastalo rakennettiin nykyiselle Kolmen sepän aukiolle vuonna 1870, oli se vielä keskustan ulkopuolella. Silloin keskusta tarkoitti Kauppatoria ja Esplanadia, ja Kluuvinlahti eli nykyinen Töölönlahti ja sen lieju ulottuivat nykyisen Stockmannin kulmalle asti.

Kluuvinlahden kuivattaminen oli merkittävä päätös, jota ilman nykyinen Helsinki olisi aivan toisenlainen.

”Mikäli ei olisi tehty päätöstä kuivattamisesta, olisi nykyinen keskusta aika eri näköinen ja varsinkin liikenteellisesti hyvin erilainen. Voisin jopa epäillä, olisiko päärautatieaseman sijaintikin voinut jäädä Pasilan suunnalle.”

Keskustan painopiste alkoi siirtyä nykyisille sijoilleen vasta 1800-luvun lopussa. Muutosta vauhditti kauppojen avautuminen Aleksanterinkadulle ja myöhemmin 1900-luvulla Stockmannin tavaratalon rakentaminen. Syntyi porvarillinen kaupankäynnin keskusta.

Kaikuja sadan vuoden takaa

Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki heti itsenäisyysjulistuksen myötä 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, ja Punakaarti otti Helsingin haltuunsa.

Mannerheimin johtama valkoinen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Vuosi 1918 oli varmasti monin tavoin raskas helsinkiläisille ja suomalaisille, mutta silti arkkitehti Eliel Saarinen laati samaisena vuonna Suur-Helsingille uuden asemakaavan. Siinä ehdotettiin päärautatieaseman siirtoa Pasilaan. Aseman ympärille Saarinen halusi tiiviisti rakennetun keskustamaisen alueen.

”Mielestäni arkkitehti Saarinen oli visiossaan todellinen edelläkävijä. Hän ja aikalaisensa käsittivät jo silloin Helsingin eteläosien rajoitteet ja totesivat kasvusuunnan olevan Pasilan alueella. Olisihan se nykyisiltä Pasilan kehittäjiltä väärin, jos ei edes tarkasteltaisi alkuperäisiä suunnitelmia ja arvioitaisi, miten niistä saatavat ideat voisi siirtää nyky-yhteiskuntaan. Toisaalta edelläkävijät aina katsovat uusin silmin vanhojakin ratkaisuja eikä jäädä menneeseen vangiksi ja kopioida entisiä malleja”, Sakke viittaa Triplaan ja Trigoniin.

Itä- ja Länsi-Pasilat rakennettiin 1970- ja 80-luvuilla, mutta Keski-Pasila jäi ratapihaksi. Nyt Saarisen visio Pasilasta on vihdoin käymässä toteen kaikilta osin.

Tulevaisuus on Pasilassa

Helsingin keskusta on siis siirtynyt vuosisatojen aikana myötäpäivään Vantaanjoen suulta, Arabianrannasta ensin Kruunuhaan eteläosaan, siitä kohti Kauppatoria ja Esplanadia ja sitten Kolmen Sepän patsaan tuntumaan. Helsingin kasvu ei ole pysähtynyt, joten on odotettavissa, että liike jatkuu.

”Etelän suuntaan laajentumistahan estää viime kädessä aluevesirajan muodostama este. Joitakin kilometrejä tietenkin voisi kuivattaa merenrantaa ja rakentaa uutta Helsinkiä myös eteläiseen suuntaan, jos näin haluttaisiin”, Sakke miettii.

Merkittävä tekijä pääkaupunkiseudun tulevaisuudelle on Pisara-rata. Myönteistä päätöstä radan toteuttamiselle odotetaan kymmenen vuoden sisään.

”Päärautatieaseman ihmisvirrat tulevat muuttumaan merkittävästi Pisararadan myötä. Asemia tulee nykyisen keskustan alueelle lisää, ja ihmiset nousevat aivan eri paikoista maan pinnalle kuin nyt. Sinä päivänä, kun Pisararata avataan ja liikennemäärät päärautatieasemalle vähenevät, on Pasila Suomen asemista ainoa, jossa pysähtyvät kaikki junat. Pasilasta tulee siis Suomen ykkösrautatieasema.”

Kun katsotaan väestön sijoittumista Helsingissä, väestöllinen keskipiste sijaitsee Itä-Pasilan tietämillä. Se tarkoittaa, että siinä kohdassa sekä pohjois-eteläsuunnassa kulkeva jana että itä-länsisuunnassa kulkeva jana kumpainenkin leikkaavat Helsingin väestömäärän puoliksi. Pasila ei siis ole alue, jonka kehitys jää nähtäväksi – se on selkeä polttopiste, johon kulminoituu koko pääkaupunkiseudun tulevaisuus.

Lue lisää:

Triplasta

Myytävistä asunnoista ja uudiskohteista Triplassa

Mall of Triplasta

Uudesta Pasilasta