Urbaani kesanto eli kaupunkitilan uusi elämä – esimerkkinä YIT:n ja Kansallisgallerian yhteistyö Vallilassa

Et ehkä tiedä, mitä urbaani kesanto tarkoittaa, mutta luultavasti olet sellaisessa käynyt: kaupunkitilassa, joka on poistunut alkuperäisestä käytöstä ja tarjoaa alustan uusille, luoville toimijoille.

”Kehittyvissä ja menestyvissä kaupungeissa pitää aina olla paikkoja, joissa pääsee kohtuullisella hinnalla käynnistämään ja jalostamaan asioita”, sanoo Juha Kostiainen, YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja.

Esimerkiksi Kaapelitehdas Helsingissä ja Finlaysonin alue Tampereella ovat olleet kunnostusprosessin eri vaiheissa urbaaneina kesantoina. Maailmalta mallina on Brooklynin DUMBO, jossa varastorakennukset saivat uuden, monimuotoisen elämän.

Uunituore urbaani kesanto löytyy YIT:n kiinteistöstä Helsingin Vallilasta. Teollisuuskatu 9 D on ulkoa tavanomainen vanhahko toimistorakennus, mutta sisällä odottaa yllätys. Avarassa salissa katto on korkealla, betoniset yksityiskohdat luovat tyylikkään tunnelman ja siellä täällä on suuria näyttöjä, joissa on esillä digitaalista taidetta. Tilaan on luotu Kansallisgallerian Remix the Archive -näyttely.

Urbaanit kesannot ovat osa kestävää kaupunkikehitystä

YIT:llä on Teollisuuskadun kiinteistön varalle suuria suunnitelmia, mutta kehitystyö kestää. Tiloja on vuokrattu yrityksille ja annettu ukrainalaisten apukeskukselle veloituksetta käyttöön.

Kostiainen muistuttaa, että urbaanit kesannot ovat tilapäisiä ratkaisuja. Kiinteistön omistajalle kesanto voi olla hyvä mahdollisuus hyödyntää vaihetta, jossa päätöksiä tulevasta odotellaan. 

”Se, että tunnistamme erilaisia rooleja ja mahdollisuuksia kaupungeissa, liittyy myös YIT:n visioon: rakennamme kestäviä koteja, tiloja ja kaupunkeja hyvää elämää varten. Toimimme isoissa kaupungeissa Suomessa ja maailmalla, ja haluamme ymmärtää urbaania kokonaisuutta, jotta voimme toimia fiksusti ja vastuullisesti.”

Kun Kansallisgalleriasta tiedusteltiin keväällä 2024 vuokratiloja syksyn näyttelyä varten, oli päätös helppo: Teollisuuskatua tarjottiin käyttöön veloituksetta.

”Taide sopii tilaan tosi hyvin, ja jos meillä on mahdollisuus, miksipä emme sponsoroisi kulttuuria”, Kostiainen sanoo.

”Se, että ihmisillä on mahdollisuus käydä täällä näyttelyssä, tekee omalta osaltaan aluetta tunnetuksi. Meistä alue kaipaa muitakin toimintoja kuin toimistoja, jotta syntyy mielenkiintoa.”

Rouhea alue vetää uusia yleisöjä

Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelman johtaja Johanna Eiramo kertoo, että näyttelytilaa etsittiin ydinkeskustan ulkopuolelta, ja YIT:n hieno tarjous rosoisesta Vallilasta otettiin ilolla vastaan. Omistajan siunauksella Kansallisgalleria kunnosti toimistotilan näyttelykuntoon.

”Halusimme yllättävään paikkaan, vaikka ihmisten saaminen sinne, missä taidetta ei ole totuttu näkemään, on haastavaa. Tämä ympäristö on ollut ilahduttava: alueella on paljon luovaa toimintaa, ja porukkaa on käynyt mukavasti. Kävijäprofiili on ollut nuorempaa kuin keskimäärin museoissamme”, Eiramo sano.

Hän uskoo, että paikalle on houkutellut nimenomaan näyttelyn sisältö ja vähemmän esillä ollut taide eli generatiivinen taide. Tilassa ovat syys-marraskuussa esillä kansainvälisen Combine24-kilpailun finalistit.

Generatiivisessa eli algoritmisessa taiteessa taiteilijan luomasta koodista tai algoritmista syntyy prosessi, joka tekee taiteilijan valikoimasta datasta kerta toisensa jälkeen uuden variaation – eli teokset elävät jokaisen katselukerran mukana.

Combine24-kilpailussa pohjana olivat Kansallisgallerian digitoidut, tekijänoikeusvapaat teoskuvat ja niihin liittyvä tieto, kuten tekijä, nimi, teokseen liittyviä asiasanoja. Teoskuvia oli käytettävissä yli 27 000. Kilpailuun osallistui lähes sata taiteilijaa 47 maasta.

Taiteen digitalisaatio ei vähennä fyysisen tilan merkitystä

Digitaalinen Kansallisgalleria -ohjelmassa on mietitty tapoja tuoda suomalaisten omistamaa taidetta laajemmin nähtäville uusin, digitaalisin keinoin.

”Digitaalisuudella voidaan myös lisätä kansainvälisyyttä sekä kuulla oman asiantuntijapiirimme ulkopuolisia mielipiteitä ja ääniä”, Eiramo toteaa.

Yksi tehokas tapa lisätä taiteen näkyvyyttä on mennä niille alustoille, joissa ihmiset jo ovat. Hyvä esimerkki on Fortnite-alustalle rakennettu Art Heist -peli, jonka idea on etsiä, palauttaa galleriaan ja suojella klassikkoteoksia. Peli julkaistiin syksyllä 2024, ja pelaajia on ollut jo kymmeniä tuhansia.

Eiramo muistuttaa, että digitaalinen taide ei sulje pois tarvetta fyysisille tiloille, sillä kyse on toisiaan täydentävistä muodoista kokea taidetta. Digitaalinen taide-elämyskin on erilainen kännykän ruudulla ja fyysisessä näyttelytilassa.

”Digitaaliset tuotteet ja palvelut ovat helposti monistettavissa ja jaettavissa, ja digitalisaatioon yhdistetään helposti infoähky ja ylitsepursuava paljous. Meidän tarkoituksemme ei ole räjäyttää pankkia määrällä, vaan tehdä vähemmän ja laadukasta: digitaaliset tuotteet pitää suunnitella vähintään yhtä hyvin kuin fyysinen näyttely”, Eiramo sanoo.

 Kansallisgallerian Remix the Archive -näyttely Helsingin Vallilassa YIT:n tarjoamassa tilassa Teollisuuskatu 9 D:ssä 23.11.2024 asti. Näyttelyssä ovat esillä Combine24-kilpailun finalistit.