Lopputyö: hankinta ja työmaa ovat avainasemassa työ- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa

Yritysten hankintaketjut saavat yhä enemmän huomiota medialta, asiakkailta ja sijoittajilta. Yleensä ongelmat alihankkijoiden työoloissa liitetään pitkiin, kaukana operoituihin toimitusketjuihin. Ongelmat työntekijöiden työoloissa ja -ehdoissa ovat kuitenkin tuttuja myös Suomessa ja etenkin ulkomaisten työntekijöiden kohtaamat epäoikeudenmukaisuudet ovat aika ajoin esillä mediassa.

Vuonna 2018, jopa 54 prosentissa Etelä-Suomen AVI:n tarkastuksissa rakennustyömailla havaittiin puutteita ulkomaisten työntekijöiden työehdoissa. Ulkomaiset työntekijät ovat haavoittuvaisemmassa asemassa verrattuna suomalaisiin työntekijöihin, jos he eivät tunne paikallisia käytäntöjä ja työehtoja, omia oikeuksiaan, heillä ei ole kielitaitoa tai he ovat muutoin riippuvaisia työnantajastaan esimerkiksi asumisen tai työlupansa suhteen. Pääurakoitsijan on hankala lähteä selvittämään väärinkäytöksiä, jos työntekijät eivät halua puhua ongelmista työn menettämisen pelossa. Voi olla, että työntekijät ovat jopa tyytyväisiä heikompiin työehtoihinsa, sillä Suomessa saatu palkkio on todennäköisesti suurempi kuin heidän kotimaissaan.

Suuret rakennusyhtiöt ovat sitoutuneet ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja yrityksissä kehitetään seurantaprosesseja työehtojen toteutumisen varmistamiseksi. Myös aliurakoitsijoita vaaditaan sitoutumaan samoihin standardeihin, mutta pahimmissa tapauksissa aliurakoitsija saattaa johtaa harhaan niin pääurakoitsijaa kuin työntekijöitään. Tämä on haitallista, sillä puhtaasti työn suoritukseen keskittyvissä sopimussuhteissa pääurakoitsijalla on harvoin suoraa yhteyttä ja täyttä näkyvyyttä aliurakoitsijan työntekijöihin. Myös aliurakoitsijoiden ketjutus* sekä aliurakoitsijoiden suuri määrä heikentävät pääurakoitsijan näkyvyyttä työntekijöihin ja alimman tason urakoitsijoihin.

Miten ongelmia sitten tulisi ennaltaehkäistä, tunnistaa ja ratkaista?            

Ensimmäinen askel kohti vastuullisempaa aliurakointia on väärinkäytösten mahdollisuuksien ja niille altistavien tekijöiden tiedostaminen. Pääurakoitsijoiden tulee kasvattaa koko organisaation ja työmaiden tietoisuutta ongelmista ja niiden tunnusmerkeistä. Oman henkilöstön lisäksi myös ulkomaisia aliurakoitsijoita ja heidän työntekijöitään tulee tiedottaa oikeuksista ja velvollisuuksista sekä siitä, että ongelmista voi ilmoittaa turvallisesti pääurakoitsijan edustajalle. Työmaan edustaja voi informoida työntekijöitä ilmoituskeinoista esimerkiksi työmaaperehdytyksessä ja vaadittavien lupien tarkastuksessa. Lisäksi yritysten anonyymeja ilmiantokanavia, eli ns. Whistleblowing channeleita, tulee mainostaa työntekijöille aktiivisesti. Hankinnan, joka toimii aliurakoitsijoiden porttina pääurakoitsijan työmaille, tulee ennaltaehkäistä ongelmia ja yhteistyössä työmaan kanssa huolehtia, että yhteistyökumppanit ovat luotettavia.

Pääurakoitsijan tulee tuntea aliurakoitsijansa jo riskienhallinnan näkökulmasta. Luotettavuuden arviointi voi tosin olla haastavaa, sillä edes Tilaajavastuulain mukaiset selvitykset eivät aina riitä kertomaan työntekijöiden kohtelusta ja palkkauksesta. Puhtaidenkin papereiden takaa on löytynyt viranomaistarkastuksissa työehtorikkomuksia. Tämän vuoksi yritysten tulee tutustua huolella kumppaninsa taustoihin. Viime kädessä hankintaketjujen ongelmat ja väärinkäytökset voivat heijastua pääurakoitsijaan eri tavoin, kuten vahingoittamalla yrityksen brändiä tai hidastamalla hankkeen toteutusta.  Tiivis yhteistyö aliurakoitsijan kanssa parantaa näkyvyyttä työntekijöihin ja pitkäaikainen sekä molempia hyödyttävä yhteistyö helpottaa tiedon jakamista hankintaketjussa. Yritysten, viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen tulisi myös keskustella nykyistä avoimemmin alan käytännöistä ja standardeista ulkomaisen työvoiman suhteen ja kehittää yhdessä tapoja reilun työnteon varmistamiseksi kaikille työntekijöille.

Vastuullisella hankinnalla edistetään ennen kaikkea työntekijöiden hyvinvointia ja työ- ja ihmisoikeuksien toteuttamisella liiketoiminnan edellytyksiä. Yrityksissä onkin tärkeä muistaa, että työntekijöiden työoloilla on suora vaikutus rakennusyritysten tärkeisiin mittareihin, työturvallisuuteen, tuottavuuteen sekä työn laatuun.

*YIT:n sopimuskumppanit voivat luvallamme ja alihankkijansa kelpoisuuden osoittaen ketjuttaa yhden toimijan. Ketjutukselle on oltava aina perusteet. Ohjeistus koskee kaikkea toimintaa Suomessa.

Kestävä kehitys YIT:llä

    Saara Haapasaari / Hankintainsinööri

Saara Haapasaari kirjoitti kauppatieteiden gradunsa YIT:lle EU:n ulkopuolisen työvoiman sosiaalisesti vastuullisesta hankinnasta. Lopputyö ”Tasapainoilua ristiriitaisten intressien välillä: EU:n ulkopuolisen työvoiman sosiaalisesti vastuullinen hankinta – tapaustutkimus Suomen rakennusalalla” on osa YIT:n vastuullisen hankinnan toimintamallin kehittämistä. Vastuulliseen hankintaan kuuluu mm. yrityksen linjaukset ja eettiset toimintaohjeet yhteistyökumppaneille, toimittaja- ja urakoitsijariskien arviointi sekä hankintaketjujen läpinäkyvyyden parantaminen esimerkiksi auditointien ja arviointien avulla. Tällä hetkellä Saara Haapasaari toimii hankintainsinöörinä vastuullisen hankinnan asiantuntijatehtävissä YIT:llä.