YIT:n taidonnäyte Mall of Tripla kokoaa palvelut saman katon alle sujuvaa arkea varten
Takaisin
Miten tuulivoimala puretaan?
Mitä tapahtuu, kun tuulivoimala on elinkaarensa päässä? Tuulivoimayhtiö hoitaa sen purkamisen ja kierrättämisen. Suurin osa tuulivoimalasta on kierrätyskelpoista materiaalia, mutta lapojen kierrätys on vielä kehitysvaiheessa.
Tuulivoimaloiden käyttöikä on tällä hetkellä 25-30 vuotta ja tulevaisuudessa se on todennäköisesti pitempi. Käyttöiän pidentäminen vaatii tietenkin kunnossapitoa, johon kuuluu myös uusien osien vaihtamista.
”Suomessa noin 15 vuoden päästä on iso määrä tuulipuistoja elinikänsä päässä, joten jää nähtäväksi, miten tekniikka on silloin kehittynyt ja voidaanko niiden käyttöikää pidentää huoltamalla”, kertoo Rita Raulo YIT:n tuulivoimakehitystiimistä.
Lapoja on esimerkiksi mahdollista uusia, jolloin tuulivoimalasta saadaan kustannustehokkaampi. Työn termi on Re-Blading ja tätä tehdään jo Euroopan maissa, joissa tuulivoimalat ovat iäkkäämpiä.
Tuulivoimaloiden kierrätystä ei ole vielä ratkaistu lapojen osalta. Tällä hetkellä tuulivoimaloita puretaan Suomessa vielä niin vähän, ettei jäteyhtiöiden kannata investoida siihen liittyvään erikoisosaamiseen, mutta tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Saksassa tilanne on edessä jo parin vuoden päästä.
Suurin osa tuuliturbiinista, eli yli 90 %, on erilaisia metalleja, joilla on jo Suomessa toimivat kierrätys- ja jatkomarkkinat. Näyttävin osa, eli turbiinin lavat, tunnetaan haasteellisimpana osana kierrätyksen näkökulmasta.
”Yleisin väärinkäsitys on, että lavat olisivat jonkinlaista ympäristölle- ja terveydelle vaarallista ongelmajätettä. Sitä ne eivät ole, vaan päämateriaaliltaan komposiitteihin kuuluvaa lujitemuovia, eli lasikuidulla lujitettua kertamuovia. Tällä hetkellä käytöstä poistettuja lapoja hyödynnetään tutkimus- ja kehitystyössä, jonka tavoitteena on löytää ja kiertotalousajattelun kannalta parempia ratkaisuja ja prosesseja lapamateriaalin uusiokäyttöön. Niitä voidaan myös polttaa”, kertoo aihetta tutkinut Rita Raulo.
Esimerkiksi KiMuRa-projekti pohtii komposiittien ja lujitemuovien kierrätysmahdollisuuksia Suomessa ja kertoo tuloksistaan syksyllä 2022. Hanke saa rahoituksensa Ympäristöministeriön Muovimiljoona-tukiohjelmasta.
Kierrätykseen tarvitaan useita osapuolia
Lapojen materiaalikierrätystä ei siis vielä tehdä, mutta tekniikkaa kestävän kehityksen mukaiseen kierrätykseen on jo olemassa. Tulevaisuudessa on oletettavaa, että viranomaiset ohjaavat kierrätykseen tiukemmin, kun poliittiset päätökset saadaan EU-tasolla aikaan. Keskustelut ovat jo käynnissä, mutta milloin tämä tapahtuu, se on päättäjien käsissä.
”Suomessa, Saksassa ja Hollannissa lapojen hautaaminen maahan on kielletty. Tällä hetkellä ainut ratkaisu lapojen hävittämiseen on sementtiuunissa polttaminen, jolloin jäljelle jäävä, lasia sisältävä, tuhka voi jäädä sementin sekaan, eikä sitä tarvitse erikseen hävittää. EU:n jätehierarkiassa todetaan, että tämä ei ole kierrätystä (Recycling), vaan talteenotto (Recovery), joka tarkoittaa, että energiaa ja materiaa otetaan talteen”, kertoo Conenor yhtiön toimitusjohtaja Markku Vilkki.
Vilkin yhtiö on kehittänyt patentoidun teknologian, jonka avulla lasikuitumuovijäte muuntuu uusiksi komposiittimateriaaleiksi. Materiaalista voidaan valmistaa muun muassa erilaisia profiileja sekä levyjä rakennusteollisuuteen, joita Conenor on toimittanut painoltaan useita tonneja Eurooppaa myöten.
”Tuulivoimateollisuus lähtee kierrätykseen mukaan, kun koko ketju saadaan kannattavaksi ja massoja pystytään kierrättämään. Ketjussa pitää olla murskaaja, lapoja hyödynnettäväksi raaka-aineeksi muuntava toimija, raaka-aineen vastaanottaja, joka tekee uuden tuotteen, sen jakelija ja asentaja. Raha ketjuun tulee kahdesta suunnasta; gate fee kierrätykseen sekä myyntihinta lopputuotteelle. Siitä pitää maksaa, että lavoille tehdään jotakin ja muunnetusta materiaalista tehty uusi tuote pitää saada kaupaksi. Rahan pitää jakautua koko ketjuun niin, että se on kaikille kannattavaa. Meidän kehittämämme tekniikka ratkaisee tässä ketjussa sen, miten jäte muunnetaan rahaa tuottavaksi raaka-aineeksi”, sanoo Markku Vilkki.
Conenor ei toimi siis itse kaupallisesti kierrättäjänä, vaan teknologiatoimittajana ja keskustelut maailmanlaajuisesti eri tuotevalmistajien, muovin kierrätysyhtiöiden sekä tuulivoiman valmistajien kanssa suomalaisen teknologian käytöstä ovat jo käynnissä.
Tahtotila toimivan kierrätyksen kehittämiseksi on vahva. Tuulivoima-alan kattojärjestöt ovatkin todenneet, että kierrätys on ykkösasia, joka pitää ratkaista. Ala ei kuitenkaan halua eikä voikaan ratkaista sitä yksin.
”Kun tulevaisuudessa Suomessa käytöstä poistettujen lapojen määrä kasvaa merkittävästi, uskon niiden kierrätyksestä tulevan markkinaehtoista bisnestä. Me voimme osaltamme olla mukana kierrätysprosessissa luomalla rakentamisen materiaalivalinnoilla kysyntää uusiokomposiittimateriaaleille”, toteaa Rita Raulo YIT:ltä.
Maanomistajalle varataan purkuvakuus tuulipuiston loppuvaiheeseen
Maanomistajan huolena on usein se, että tuulipuiston romuttaminen on heidän vastuullaan, mutta vuokrasopimukseen määritellään jo alussa purkuvakuus, jonka turvin tuulipuisto pystytään purkamaan, jos tuulivoimayhtiö ei pura velvoitteensa mukaan puistoa sen käyttöiän päässä. Käyttöajan myötä vakuus nousee täyteen arvoonsa, joka luo mielenrauhaa kaikille.
”Tämän lisäksi maanomistajalla voi olla haluja uusia puisto uudemmilla turbiineilla, koska kaava alueelle on jo olemassa, kuten myös tiet ja sähköverkko, sekä dataa alueen tuulisuudesta pitkällä aikavälillä”, muistuttaa YIT:n tuulivoimakehityksen johtaja Mika Virtanen.
Saksassa ja Tanskassa on jo nähtävissä, että tuulivoimaloita uusitaan.
Perustuksien kierrättäminen vielä lastenkengissä
Pääsääntöisesti tuulivoimalan perustukset maisemoidaan, eli ne jäävät maahan, kun tuulivoimala puretaan. Rita Raulo tutki opinnoissaan aihetta ja siihen liittyviä ympäristökysymyksiä.
”YIT käyttää mahdollisimman paljon kallioankkuriperustuksia, riippuen tietenkin maa- ja kallioperästä. Siinä betonia käytetään vähemmän, tapa on kustannustehokkaampi ja tarvitsee vähemmän ison ympäristökuorman omaavia materiaaleja kuin gravitaatioperustukset. Tähän voi jo suunnittelussa vaikuttaa.”
Tulevaisuudelta voisi toivoa, että tuulivoimalan perustusten purkamisesta saataisiin niin kustannustehokasta, että purkumateriaalin uudelleenkäyttöarvo olisi suurempi kuin kustannukset, jolloin perustuksia ei tarvitsisi maisemoida. Mutta vielä on epäselvää, miten kaukana tulevaisuudessa tämä häämöttää.
”Myös turbiinien romuarvo voisi tulevaisuudessa nousta niin korkeaksi, että joku purkaisi ne ilman kustannuksia tai jopa maksaisi siitä”, toivoo Mika Virtanen.
Jännitys pitää tuulivoimalat pystyssä
