YIT:n taidonnäyte Mall of Tripla kokoaa palvelut saman katon alle sujuvaa arkea varten
Rakennushankkeiden tulevaisuus rakentuu yhteisten tavoitteiden, tiedon ja prosessien kautta.
Digitalisaation rinnalla rakennusalan murrosta siivittävät muun muassa muuttuva työnjako, yhteistoiminnalliset hankemallit ja yhteensopivat prosessit. Robotit pääsevät valtaamaan rakennustyömaan vasta, kun prosessit on ensin hiottu kuntoon ja vakioitu olosuhteiden sekä työkalujen osalta.
Kun keskustelu kääntyy tietyn toimialan digitaaliseen murrokseen, monelle saattaa helposti nousta mieleen ajatus ihmistyön korvaamisesta koneilla. Tämän suuntaisia visioita löytyy myös rakennusalalta. Esimerkiksi syksyllä 2016 ennustettiin, että tuhannet lontoolaiset pilvenpiirtäjien rakentajat saattavat pian menettää työpaikkansa roboteille.
Rakennustyömaa ei kuitenkaan ole robotille helpoimpia työympäristöjä. Rakentamisen tuotantotalouden professori Olli Seppänen Aalto-yliopistosta muistuttaa, että talotyömailla asiat eivät yleensä etene alusta loppuun ennakkosuunnitelmien mukaan, vaan esimerkiksi putki-, sähkö- ja kirvesmiehet joutuvat työssään usein improvisoimaan. Robotit taas eivät ainakaan vielä ole parhaimmillaan jatkuvasti muuttuvassa fyysisessä ympäristössä, jossa pitää keksiä luovia ratkaisuja.
”Lähtisin ensin muokkaamaan rakentamisen prosessia vakiomuotoisemmaksi muun muassa yhteisen, ajantasaisen tilannekuvan ja muiden digitaalisten työkalujen osalta. Vasta siinä vaiheessa, kun ihminen pystyy itse toimimaan talonrakennustyömaalla niin, ettei asioita tarvitse enää lainkaan improvisoida, työmaa alkaa olla valmis myös roboteille”, sanoo Seppänen, joka tutkii muun muassa työmaan toiminnan ja suunnittelunohjauksen kehittämistä sekä erilaisia tilannekuvasovelluksia.
Rakentajan rooli kasvaa
YIT:n liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja Juhani Nummi on huomannut, että rakentamisen tulevaisuudesta puhuttaessa robotit ja monet muut yksittäiset teknologiat keräävät ymmärrettävästi ison osan otsikoista. On kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kiinnittää huomiota yhtäältä ilmastonmuutoksen kaltaisiin isoihin trendeihin, toisaalta alan rakenteellisiin ja työnjaollisiin muutoksiin.
”Yksi toimialan työnjakoon vaikuttava muutosvoima on omaperusteisuuden voimistuminen. Perinteisesti rakentaja on ollut urakoitsija, joka tarjoaa hintaa asiakkaan valmiiseen suunnitelmaan. Omaperusteisessa mallissa rakentaja ottaa paljon laajemman roolin – hänestä tulee myyntiriskin ottaja ja koko hankkeen koostaja. Suunnitteluvaiheessa hän on liikkeellä aikaisemmin ja valmistumisen jälkeen hän pitää vastuun hyppysissään pidempään. Siitä hyötyvät kaikki osapuolet”, Nummi toteaa.
Omaperusteisuus kytkeytyy Nummen mukaan asiakaskeskeisyyden ja jalostusarvon nostamiseen. Silloin rakennusyhtiö ei ole vain kilpailussa toimiva urakoitsija, vaan eri palasia yhdistelemällä se kykenee luomaan asiakkaille sopivimman kokonaisuuden. Samalla se siirtyy lähemmäs arvoketjun molempia päitä.
”YIT:llä ketjun alkupäätä edustaa muun muassa vastuullinen kaupunkikehittäminen, joka avaa mahdollisuuksia esittää kaupungeille ideoita ja kehitysehdotuksia jo kaavoitusvaiheessa. Toisessa päässä taas ovat esimerkiksi koko asumisen ja työnteon elinkaari ja sen aikaiset palvelut. Ne lähtevät liikkeelle asiakkaan olosuhdetarpeista. Ei asiakas välttämättä halua omistaa seinää – hänelle on tärkeämpää saada sopivat puitteet kodille tai työlle. Tulevaisuudessa nämä tekijät otetaan yhä paremmin huomioon rakennushankkeiden kaikissa vaiheissa”, Nummi arvioi.
Yhteistoiminnalliset hankemallit saavat tukea uusista teknologioista
Arvoketjun keskeltä löytyy edelleen rakentamisen kova ydin, hankkeen toteutus – mutta sekään ei ole entisellään. Allianssit ja muut yhteistoiminnalliset hankemallit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan selvästi. Yhteistoiminnallisista toteutusmuodoista on hyötyä myös pienemmissä kohteissa.
”Perinteiset hankkeiden toteutustavat toimivat enemmän niin, että kun yksi hankkeen osapuolista voittaa, joku toinen häviää. Allianssimallin suosio perustuu nähdäkseni siihen, että siinä eri osapuolten intressit ovat samansuuntaisia. Kun jokainen suunnittelijasta loppukäyttäjään asti on samassa veneessä, voidaan toimia kaikkien kannalta järkevämmin”, Seppänen pohtii.
Hän muistuttaa, että vaikeita keskusteluja tulee rakennushankkeissa vastaan hankemallista riippumatta. Yhteistoiminnallisissa hankkeissa nämä keskustelut käydään kuitenkin yleensä aikaisemmassa vaiheessa. Silloin yhteiset pelisäännöt ovat tiedossa, kun tositoimet alkavat.
”Kun vaikeat keskustelut käydään heti alussa, ryhmän toiminnalle olennainen luottamus mitataan jo ennen kuin hanketta lähdetään varsinaisesti tekemään. Sillä on taipumus vahvistaa yhteistyötä. Ei ihme, että myös perinteisempiin urakkamuotoihin on tullut yhteistoiminnallisia piirteitä”, linjaa Seppänen.
Juhani Nummi on samoilla linjoilla yhteistoiminnallisten mallien eduista.
”Yhteistoiminnallisten mallien suosiota kasvattavat myös muun muassa monet työntekijä- ja asiakaskokemukseen liittyvät syyt, kuten avoimuus, vuorovaikutus, yhteen hiileen puhaltaminen ja loppukäyttäjien parempi kuunteleminen”, Nummi sanoo.
Allianssien käytännön toimintaa ja luottamusta voidaan tukea digitaalisilla ratkaisuilla, jotka lisäävät yhteistyökumppanien välistä läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi digitaalisesti tuotettu tilannekuva pysyy jatkuvasti ajan tasalla ja antaa osapuolille mahdollisuuden varmistaa, että hanke etenee kaikkien
kannalta reilusti.
”Toimivassa allianssissa kaikilla on intressi osallistua tiedon jakamiseen. Kun jokainen saa katetta ja bonusta sen mukaan, miten yhdessä menestytään, se kannustaa avoimuuteen. Uudet teknologiat kulkevat siis tavallaan käsi kädessä hanke- ja sopimusmallien kehityksen kanssa”, Seppänen miettii.
Rakennustyömaa vuonna 2030
Rakentamisen digitalisaatio etenee nyt monella rintamalla. Työmaille tulee muun muassa lisää sensoreita, kameroita ja tekoälyä, jotka keräävät ja jalostavat dataa, nopeuttavat tiedonkulkua, lisäävät läpinäkyvyyttä ja vapauttavat ihmisille lisää aikaa ydinosaamisensa mukaisiin tehtäviin.
”Työmaa-automaatio poistaa manuaalista työtä muun muassa datan keruun ja syöttämisen osalta. Jatkossa henkilö tai robotti voi esimerkiksi päivittäin kiertää 360-kameran kanssa vakioreitin työmaan läpi, ja kameran ottamasta sekä koneälyn analysoimasta datasta kaikki osapuolet voivat reaaliaikaisesti nähdä, missä vaiheessa mikin tila on menossa. Samalla säästyy aikaa, kun työmaakierroksia tarvitaan vähemmän”, visioi Seppänen. Hän arvioi, että vuonna 2030 työmaan tilanteesta voi jo saada kattavan ja ajantasaisen kokonaiskuvan käymättä itse paikalla.
Kaikesta kertyy koko ajan enemmän dataa. Sen avulla saadaan kokonaiskuva isommastakin työmaasta, mikä helpottaa johtamisen haasteita huomattavasti. Eri työmailta kumuloituvan datan avulla ongelmia pystyy jatkossa jopa ennakoimaan ennen kuin ne ehtivät aktivoitua. Myös hankinta ja logistiikka pystytään hoitamaan tehokkaammin. Tarkempi toimitusketjun hallinta voi esimerkiksi kertoa, missä vaiheessa tiettyjen elementtien valmistus on, ja laskea optimaalisen hetken kuljettaa ne työmaalle.
Mutta entäs ne robotit - kuinka pian niitä voi nähdä rakennustyömailla?
Seppänen huomauttaa, että infrahankkeiden työmailla autonomisia koneita on itse asiassa jo pilotoitu myös Suomessa. Infran digitalisaatio onkin pidemmällä kuin yleensä luullaan.
”Talopuolella pelin avaavat valvontarobotit, jotka liikkuvat työmailla ottamassa kuvaa. Se, että robotti ahkeroi itsenäisesti työmaalla esimerkiksi muuraamassa tai asentamassa levyseinää, edellyttää tuotantoprosessin yhtenäistämistä ja vakiointia. Rakennusosien esivalmistuksessa sen sijaan on jo valmiuksia nykyistä huomattavasti suurempaan robotisaatioon”, kertoo Seppänen.
Myös Nummi uskoo, että robotiikka ja automaatio tulee teolliseen rakentamiseen ensisijaisesti esivalmistamisen kautta. Teollisessa rakentamisessa esimerkiksi osa rakennuksesta rakennetaan sisäolosuhteissa ja työmaalla se asennetaan nopeasti paikalleen, mikä vähentää huomattavasti työvaiheita työmaalla. Moduulit voivat olla hyvinkin valmiiksi tuotettuja kuivissa tehdastiloissa.
”Teollisessa rakentamisessa tuote, suunnitelma, esivalmistaminen ja työmaa-asentaminen kytketään saumattomaksi nauhaksi. Tahtituotanto ja logistiikka ovat tässä isossa roolissa.”
