Meri yhdistää vesi- ja rantarakentamisen sukupolvet

”Muistan oikein hyvin, kun aloitin työt vuonna 1984. Valmistuin keväällä Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta tie- ja vesirakennuksen insinööriksi, ja viikko vapun jälkeen pääsin työn syrjään kiinni. Työnantajani oli tuolloin Vesto Oy, joka suoritti muun muassa maankaivuita, ruoppauksia, tunnelilouhintaa ja sillanrakentamista. Yhtiön nimi vaihtui YIT:ksi varsin pian, mutta hommat ovat jatkuneet aina tähän päivään asti”, Urpo kertaa uransa vaiheita.

Jyrki puolestaan edustaa infrarakentamisen uutta sukupolvea. Hänelle YIT näyttäytyi jo kesätyöaikoina yhtiönä, joka huolehtii asioiden sujumisesta, työmaista ja työntekijöistään. Metropoliasta vuonna 2016 rakennusinsinööriksi valmistunut Jyrki suoritti opiskeluaikanaan kaikki työharjoittelujaksonsa YIT:llä, mikä poiki myöhemmin pysyvän pestin yhtiössä.

Kaikki se työ, jota emme näe

Huolellinen infrarakentaminen on perusta suurille hankkeille, jotka kohoavat korkeuksiin silmiemme edessä. Radat, väylät, satamat ja sillat kestävät vain, mikäli niiden suunnittelu ja toteutus on tehty ympäristön asettamin ehdoin. Vesi- ja rantarakentamisessa tämä on erityisen tärkeää, sillä suurin osa tehdystä työstä ei koskaan näy ulkopuolisille.

Kohteet veden äärellä osaavat olla myös erittäin haastavia. Silloin kannattaa luottaa kokemukseen ja terveeseen järkeen, sillä merestä käsin työskentely voi joskus olla vaarallistakin.

”Kohteisiin pitää aina perehtyä hyvin ja olosuhteita on valvottava jatkuvasti, myös öisin ja viikonloppuisin. Meidän alallamme meri on suurin syy siihen, miksi työ osaa olla välillä vaikeaa: tuulen aiheuttama kova aallokko, merenpinnan vaihtelu ja ahtaat paikat ovat sellaisia tekijöitä, joihin on varauduttava. Muussa tapauksessa luonnon armoilla jotain saattaa rikkoutua, mikä vaikuttaa heti valmistumisaikatauluun”, Urpo jäsentää.

Ainutlaatuiset kohteet jättävät ikuisen jäljen

Vesi- ja rantarakentamisen poikkeuksellinen luonne on jättänyt tekijöihin jälkensä. Vuosien varrella YIT on toteuttanut monia merkittäviä vesi- ja rantarakentamisen hankkeita aina Haminasta Tornioon asti. Urpo puhuu mieleenpainuvimmista kohteista lämpimään sävyyn.

”Ensimmäisenä mieleen tulee Vuosaaren satama ja vuosi 2007. Tuolloin rakensimme Vuosaaressa lähes kilometrin verran satamalaituria. Emme tehneet reunapalkkia, mutta valmistimme kuitenkin elementit ja asensimme ne paikalleen. Se oli sen kokoluokan projekti, jollaista ei varmaan heti tule vastaan.”

Myös Jyrkin vuodet YIT:llä ovat pitäneet sisällään paljon, vaikka työura on vasta alussa. Ensimmäinen kohde Helsingin Jätkäsaaressa oli vaikuttava kokemus nuorelle miehelle. Samoin Kotkassa sijaitseva Juha Vainion katu on yksi hienoimmista projekteista, joissa hän on saanut olla mukana.

”Ennen Jätkäsaaren valtamerilaituriprojektia olin ollut tavallisen kaivinkoneen ohjaimissa, mutta sitten pääsin mukaan lautalle ja näin ensi kertaa kymmenen kertaa suuremman koneen – niin kyllähän se jo teki vaikutuksen. Kotkassa puolestaan Juha Vainion katu oli haastava projekti, jossa täytön päälle tehtiin uusi tie, jalkakäytävä, valaistukset ja silta. Kokonaisuus onnistui ja siitä tuli sellainen, että voi olla jo vähän ylpeäkin.”

Osaamisen perintöä jakamassa

Olennaista vesi- ja rantarakentamisen perinnön vaalimisessa on, että nuoret tekijät pääsevät osaksi kokenutta ja kaiken nähnyttä kaartia. Jyrki osaa arvostaa sitä, että hänellä on työparinaan Urpon kaltainen rakentamisen konkari.

”Vaikka kouluajoista ei ole kovinkaan kauan, on suurin oppi ehdottomasti tullut Urpon kaltaisilta ihmisiltä, jotka ovat vuosikymmenien ajan tehneet näitä töitä. Heillä on jaettavanaan niin paljon vanhoja niksejä ja hyviä ajatuksia, että on syytä kuunnella tarkalla korvalla.”

Lue lisää Urpon ja Jyrkin tarinasta

Lue lisää vesi- ja rantarakentamisesta

Tutustu muihin YIT:n uratarinoihin

Kuvia ei ole otettu työmaalla.