Suomalainen kotomelu – Metallicaa, urheiluhuumaa ja konsolipeliraivoa

Mitä naapurista kuuluu?

Tuoreessa tutkimuksessamme otimme selvää, millainen on suomalaisten suhde naapurista kantautuviin elämän ääniin. Tutkimukseen vastasi tuhat vastaajaa, joista 50,1 % oli naisia ja 49,9 % miehiä. Vastaajia oli tasaisesti eri ikäluokista (17-75-vuotiaat) ympäri Suomen.

Kotomelun yleisimpiä lähteitä ovat tavalliset kotiaskareet. Suomalaisten kerrostalokodeista käytäville kaikuvat myös vessakäynnit, television katselu sekä musiikin kuuntelu aina keskiyön karaokesta klassikkokappaleisiin.

Tuoreena nuorena avioparina kauan sitten meillä ei ollut aviomieheni kanssa televisiota eikä radiota. Halusimme kuitenkin tietää uutisista – tuolloin niitä ei voinut lukea netistä. Seinän takana asui vähän huonokuuloinen mummo, joten illan TV-uutiset kuului äänieristyksensä menettäneen vanhan talon seinän läpi.

Hiljaisessa asunnossani kuului kerran ääni, joka kuulosti monen miehen yhtäaikaiselta huudolta. Ihmettelin, mistä moinen ääni, kunnes tajusin, että lätkän loppuotteluhan sieltä tuli. Ei siis jäänyt katsomatta.

Suomalainen on empaattinen naapuri

Vastaajista hämmästyttävät 58 prosenttia kertoo, ettei häiriinny naapurista kantautuvista äänistä. Vaikka kotomelu aiheutti myös kielteisiä reaktioita, kertoi 27 % vastaajista tuntevansa olonsa turvalliseksi kotomelun ansiosta. ”Suomalaisten hyvin tuntema artisti piti juhlia ja he lauloivat tuttua biisiä, kun heräsin imettämään vauvaa. Oli kiva, että joku muukin valvoi”, eräs vastanneista muistelee.

Empaattisuuden lisäksi suomalainen naapuri on utelias – lähes 13 % vastaajista on kääntänyt radion tai television ääntä pienemmälle, jotta kuulisi naapurista kantautuvat äänet paremmin.

Mennessäni huomauttamaan liiallisesta äänen käytöstä, luulin kohtaavani nuoria. Avaamaan ulko-ovea tulikin noin 80-vuotias pariskunta.

Tutustu naapurioppaisiimme

Vertaistuki on suomalaiselle tärkeää

Suomalaiset samaistuvat mielellään naapureihinsa, ja naapureita kohtaan tunnetaan inhimillisiä ja henkilökohtaisiakin tunteita. Jopa 22 prosenttia vastanneista on tuntenut myötätuntoa naapuriaan kohtaan seinän takaa kantautuvien äänien takia.

Yli puolet vastaajista ilahtuu naapurista kuuluvista äänistä, sillä omista elämisen äänistä ei tarvitse olla yhtä huolissaan, kun meteliä kuuluu muualtakin. ”Naapurini nauroi niin kovaa, että hänen tarttuva naurunsa sai myös minut nauramaan”, eräs vastaajista kertoo.

Se oli uudenvuodenpäivänä neljältä aamuyöllä, kun ilmeisesti palattiin ravintolasta kotiin. Hetken aikaa kuului epävireistä laulua. Hiljeni aika äkkiä. Ei haitannut. Huvitti vaan, että onhan sielläkin elämää.

Vuosia sitten keskellä yötä viikonloppuna heräsimme mieheni kanssa seinän takaa tulevaan musiikkiin. Onneksi tykkäämme molemmat Metallicasta, joten lauloimme hetken aikaa Enter Sandmania naapurista kuuluvan musiikin tahtiin ja kävimme takaisin nukkumaan.

Kerrostalossa asuessani tuli tv-lupatarkastaja kierrokselle. Joku hieno mies huusi niin kovaa: ”teeveelupatarkastajaaaa!”, että koko rappu kaikui. Sitten kun ovikello soi pari minuuttia myöhemmin, istuin vain hiljaa sohvallani pimeässä. Sitten soi seuraava ovikello. Kukaan ei avannut ovea. Ja sitten seuraava... 

Vertaistuki tuo lohtua – lähes 70 prosenttia vastaajista nimittäin mietityttää, kantautuuko omasta asunnosta ääniä naapuriin. Jopa 13 prosenttia vastanneista kuuntelee naapurin ääniä mielellään.

Heippalappuja ja pattereiden kolistelua

Äänekkään elämän vastaiskut – heippalaput – ovat tuttu juttu kerrostalokulttuurissa. Suomalaiset ilmoittavat häiritsevistä äänistä kuitenkin mieluummin kasvotusten kuin lapuilla.

57 prosenttia vastanneista kertoo käyneensä naapurin ovella, ja 47 prosenttia paljastaa turvautuneensa seinän tai patterin koputteluun.

Kiipesimme viidennestä kerroksesta ystävällisesti sanomaan naapurille seitsemänteen kerrokseen, että hän soittaa Kake Randelinin samaa biisiä jo viidennen kerran peräkkäin. Mies sanoi lopettavansa soiton ja toivoi, että me lopetamme kikatuksen siellä viidennessä.

Joka päivä nykyinen naapuri soittaa pianoa niin kauniisti ja se kuuluukin seinien läpi. Olen kehunut myös henkilökohtaisesti.

Suomalaiset ovat innokkaita konsolipelaajia, jonka myötä myös pelaamisen äänet – eli karmaisevat tappiot ovat tulleet tutuksi naapurustoissa.

Naapurista kuului raivoaminen, kun Guitar Hero -peli ei sujunutkaan halutulla tavalla.

Kun teini pelaa Playstationilla… ne epäonnistuneet pelihetket. Kaikki sanat ovat käytössä.

Poikkeuksellisen rauhalliset poikkeusolot

Suomessa pandemiasta aiheutuneet poikkeusolot on otettu haltuun loistavasti. Vain 13,1 % vastaajista on kuullut enemmän kotomelua poikkeusaikoina kuin aikaisemmin.

Poikkeusolojenkin aikana hilpeyttä naapurustoarkeen ovat tuoneet lempinimet, joita suomalaiset keksivätkin innokkaasti kuultujen äänten perusteella. Naapureille annettuja lempinimiä ovat esimerkiksi kiljukaula, jalkavaimo, diskokinkku, hevimies, paukuttelija, panomies sekä Tarzan ja Jane.

Yläkerran vanhempi rouva osoitti kerran minulle rapussa alakerran asunnon ovea ja kuiskasi: tuolla asuu semmoisia punkkareita.

Uudisasunnot hiljaisempia

Naapurista kuuluvien äänien skaala on laaja – osa vastaajista kuulee naapureistaan enemmän kuin haluaisi, ja toiset eivät kuule koskaan mitään. ”Monet esiin nousseet asiat olivat ennalta arvattavia, mutta suomalaisten myönteinen suhtautuminen naapuriin yllätti. Lähes kolmasosalle naapurin elämisen äänet tuovat myös turvaa”, kiteyttää YIT:n Asumisen palveluiden johtaja Pekka Helin tutkimuksen tuloksia.

”Äänieristys on asia, johon asiakkaat yleisesti asuntoa ostaessaan kiinnittävät huomiota. Vuosikymmenten aikana rakennusmääräyksissä on tapahtunut suurta kehitystä, jonka vuoksi uudisasunnot ovat muun muassa yhä hiljaisempia ja energiatehokkaampia”, Helin toteaa.

  lUE LISÄÄ UUDISKOHTEEN EDUISTA