Tarjan ja Kaitsun tarina – pehmeä lasku tyhjään pesään

Unelmakodin löytyminen aikaisti elämänmuutosta

Tarja ja Kai Ala-Heikkilä muuttivat noin vuosi sitten ensimmäiseen yhteiseen kotiin – ilman lapsia, joita heillä on yhteensä viisi. Samalla vielä kotona asuneet Tarjan 17- ja 18-vuotiaat tytär ja poika muuttivat yhdessä pois kotoa alle kilometrin päähän Ala-Heikkilöiden uudesta kodista.

– Tuli vähän syyllinen olo, että en kai ole liian aikaisin ajanut lapsia itsenäistymään, mutta nuoret kyllä itse vakuuttivat, ettei semmoista tunnetta tullut. He ovat kumminkin niin lähellä, Tarja kertoo.

Alkusysäyksen elämänmuutokselle etuajassa antoi uuden kerrostalon valmistuminen Seinäjoen parhaalle paikalle. Tarjan ja Kaitsun suurelta lasitetulta parvekkeelta avautuu huikaiseva näkymä Lakeudenpuistoon.

– Talon ainutlaatuinen sijainti teki sen, että tilaisuuteen piti tarttua, Ala-Heikkilät kertovat, – muuten olisi odotettu siihen asti, kunnes nuorinkin olisi käynyt lukion loppuun.

Lempeä sopeutuminen itsenäisyyteen

Nuorimmilla lapsilla on ollut paljon turvaa toisistaan ja sisarussuhde on entisestään lujittunut yhteisasumisen myötä.

– Nyt ne siellä kiistelöö kuin vanha pari, että kumpi tiskaa, Tarja ja Kaitsu nauravat.

Jälkikäteen Ala-Heikkilät kiittelevät ratkaisuaan, jossa nuoret asuvat yhdessä eri osoitteessa, mutta ihan lähellä. He oppivat luontevasti vähitellen kaikki itsenäisen elämän taidot.

– Äiti tietenkin kustantaa vielä kuluja, mutta kun nuoret näkevät itse mitä laskuja tulee ja kuinka paljon rahaa menee, niin siinä oppii rahankäytön suunnittelua, Tarja pohtii.

Nuoret myös soittavat aina, kun tarvitsevat apua jossain uudessa asiassa, jos vaikka patteri on kylmentynyt.

– Oman elämän aloittamiseen liittyviä juttuja on ollut helppo neuvoa, kun asumme vieressä, Tarja kertoo, – tämä on ollut hidas ja pehmeä lasku itsenäiseen elämään.

Tiivis yhteydenpito on siirtänyt ikävää

Nuorten itsenäistyminen ja kaikkien elämänmuutos on sujunut kivuttomasti. Luultavasti siksi, koska Tarja ja Kaitsu tapaavat lapsiaan edelleen usein.

– Tällä hetkellä nämä nuorimmaiset, pääsykoelukija ja abi, käyttävät päivällä meidän tasokkaampaa asuntoa lukusalina, kun olemme Kaitsun kanssa töissä, Tarja hymyilee.

Kaikki lapset käyvät Tarjan ja Kaitsun luona usein kyläilemässä yhdessä ja erikseen. Silloin laitetaan yhdessä ruokaa ja saunotaan.

– Mielessä on suuri kiitollisuuden tunne valtavan monesta asiasta, Tarja kiteyttää.

Perhe-elämää saman katon alla Ala-Heikkilät eivät ole ehtinee kaivata.

– Ehkä se ikävä tulee sitten, kun lapset muuttavat kauemmas, eikä nähdä niin usein, pariskunta pohtii, – tämä on ollut lempeä lasku uuteen elämänvaiheeseen myös meille.

Kotityöt katosivat ja vapaa-aika lisääntyi

Tarja ja Kaitsu nimeävät yksimielisesti merkittävimmän muutoksen, joka lasten pois muuttamisesta on seurannut. Vapaa-aika on lisääntynyt, kun kotityöt hoituvat ihan vasemmalla kädellä.

– Ennen pyykkikone lauloi koko ajan ja ruokaa piti tehdä iso satsi kerralla. Nyt paikat ei mene semmoiseen perhekaaokseen, ettei lattiaa näy – se on luksusta, Ala-Heikkilät toteavat.

Lapset hoitavat omat kotityönsä ja ruuanlaiton itsenäisesti.

– Perheen WhatsApp-ryhmässä me vaihdetaan nykyään reseptejä ja sieltä tulee kuvia, mitä sapuskoita kukin on tehnyt, pariskunta hymyilee.

Elämä helpottui myös kerrostaloasumisen myötä. Entiset pientaloasujat osaavat arvostaa arjen helppoutta.

– Lumityöt ja ruohonleikkuut – kaikki on poissa, Kaitsu toteaa tyytyväisenä, – nyt on aikaa myös uusille harrastuksille.

Kaksio taipuu ylioppilasjuhlista yökyläilyyn

– Miten te voitte mennä kaksioon, kun lapsilla ei ole sitten mitään paikkaa mihin tulla, Tarja kertoo läheisensä ihmetelleen ennen Ala-Heikkilöiden muuttoa kerrostaloon.

Huoli osoittautui turhaksi. Asunnon pohjaratkaisu on niin onnistunut, että koti on taipunut notkeasti myös ylioppilasjuhlien ja isojen illanistujaisten pitopaikaksi. Lasitettu parveke lisää oleskelutilaa entisestään. Ja yövieraatkin ovat tervetulleita.

– Kun vanhin poika tulee Jyväskylästä tyttöystävineen käymään, niin täytämme suuren ilmapatjan ja mahdumme oikein hyvin.

Tarjan ja Kaitsun mielestä olisi ollut hassua laittaa asuntoon kymmeniä tuhansia lisää rahaa vain siksi, että olisi yksi tyhjä huone odottamassa lasten harventuneita yökyläilyjä.

– Me ollaan laskettu niin, että jos meille joskus tulee isompi porukka pidemmäksi aikaa, niin me otetaan tuosta viereisestä hotellista huone lisätilaksi, pariskunta toteaa.

Loppuelämän koti maagisella maisemalla

Maiseman ja keskeisen sijainnin lisäksi Tarja ja Kaitsu arvostavat kodin uutuutta.   

– Tässä vaiheessa tuntui paremmalta ostaa asunto ihan uutena, niin ei meidän elinaikana tarvitse olla miettimässä taloyhtiön remontteja, Tarja kertoo.

– Ja tämä sijainti on niin helppo, kun kaikki palvelut on kävelymatkan päässä – eläkkeellä pärjäämme ilman autoa, täydentää Kaitsu.

Uusi koti on tuntunut juuri niin oikealta valinnalta, kun he ostopäätöstä tehdessään ajattelivatkin.

– Vieläkin monta kertaa viikossa siunailemme, että voi kun meillä on ihana koti ja on niin mukavasti nyt kaikki asiat, Ala-Heikkilät kuvailevat tuntemuksiaan vuosi muuton jälkeen.

Ja se näköala. Lakeuden Ristin kellotorni on ainoa maisemasta kohoava korkeampi rakennus. Muuten näkyy vain lumisia puita ja avara taivaankansi.

– Tuo näkymä teköö hyvää mielelle ja sielulle, kun saa seurata vuoden kiertoa. Se on maaginen juttu, Tarja ja Kaitsu huokaavat.